Monipuolinen Nötö

Nötön luonto on monipuolinen. Maisema vaihtelee niityistä, mäntymetsiin ja korkeisiin kallioihin.

Kulttuuripolku (2km)

Kulttuuripolku seuraa kyläteitä ja kiertää Nötön seitsemästä vanhasta tilasta koostuvan kyläkokonaisuuden. Reitin varrella näet kantatilojen lisäksi muun muassa tuulimyllyn, vanhan kansakoulun sekä kappelin. Reitti lähtee kylän satamasta ja on merkattu maastoon valkoisilla nuolilla.

Maisemareitti (3,5km)

Maisemareitti kulkee vanhaa kylätietä pitkin koilliseen soivalle kivelle. Matkalla on mahdollista poiketa soivalla kivellä sekä saaren pohjoiskärjessä sijaitsevilla muinaishaudoilla ja palata kallioita myötäilevää näköalareittiä takaisin kylälle.

Soiva kivi

Tutkijoitakin askarruttanut Klockarsten eli kaikukivi, sijaitsee Bobergin jyrkänteen laella. Noin 1,6 neliön kokoinen Kaikukivi sijaitsee ison siirtolohkareen takana. Kiveä toisella kivellä koputtamalla syntyy korkea metallinen ääni. Uskotaan, että kivellä on annettu merkkejä hylkeenpyytäjille ja kalastajille. Toinen teoria on, että kivi on toiminut jonkinlaisena uhrikivenä. Kaikukivi kulhomaisine kuoppineen muistuttaa kovasti pronssikauden kuppikivä, joita löytyy runsaasti lounaisrannikolta. Muinaismuistolaki suojelee kiinteitä muinaisjäännöksiä Suomen alueella.

Muinaishaudat

Hautarauniot ovat ehkä tunnetuimpia ja näyttävimpiä esihistoriallisen ajan muinaisjäännöksiä. Myös hautaröykkiöiksi kutsutut kivilatomukset on koottu miehen nostettavissa olevista kivistä" pronssi- ja rautakaudella. Pronssikauden alkupuolella röykkiöihin tehtiin ruumishautauksia, mutta myöhemmin siirryttiin polttohautaukseen. Saaristomeren kansallispuiston hautarauniot ovat matalia, melko pienikokoisia latomuksia, jotka on rakennettu saaren korkeimman kohdan lähistölle, mutta ei aivan huipulle. Jotkut haudat ovat jopa lähellä rantaa ja osa on useamman hautaröykkiön ryhmissä. Saaristomeren hautaröykkiöistä suurin osa, elleivät kaikki, on peräisin rautakaudelta.

Nötön saaren kaukaisesta historiasta kertovat viisi pronssikautista ja/tai varhaisrautakautista (800-1500 jaa.) hautaa saaren pohjoispäässä. Hautoja on Sundbergenillä kaikkiaan kolme ja Mjoössä kaksi. Tämä viittaa tutkijoiden mielestä pysyvämpään asutukseen. Toinen mahdollinen selitys on, että lähivesillä on tapahtunut haaksirikko ja muut matkalaiset ovat haudanneet uhrit.

Hautaamisen aikaan maisema on ollut hyvin erilainen ja Sundbergen erillinen pieni saari.

Siirtolohkare

Nötön Läntisessä kärjessä sijaitsevalle siirtolohkareelle kannattaa tehdä muutaman kilometrin patikkaretki kylän satamasta jo näköalan takia. Vanhaan aikaan siirtolohkareiden uskottiin olleen jättiläisten kolttosia. Hermostuessaan ne viskelivät suuria kiviä, mutta koska kivet putoilivat minne sattui, seisovat ne näillä paikoillaan vieläkin. Tämän kyseisen lohkareen kerrotaan Aspön Jätin viskanneen suutuspäissään Nötöön. Todellisuudessa siirtolohkare on pysähtynyt näille sijoilleen jäätikön vetäytyessä. Jäätikkö on kuljettanut päällään paljon irrottamaansa maa-ainesta, ja kun jäätikkö on sulanut, on sen päällä kulkeutunut aines pudonnut maahan. Näin ovat maastoon jääneet myös suuret siirtolohkareet. Uskaliaammille tiedoksi, että siirtolohkare on myös vapaakiipeilijöiden suosiossa.

Pirunpelto

Matkalla siirtolohkareelle polku ohittaa pirunpellon. Pirunpelto on laaja kivikko, joka on sijainnut muinaisella rannalla. Vesi lajittelee kulkiessaan tai rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan. Pirunpelto on alue, jonka maa-ainekseksi on lajittunut isoja kiviä. Myöhemmin vedenpinta on laskenut ja pirunpeltoja on jäänyt syvällekin sisämaahan. Vanha kansa uskoi aikoinaan maisemassa seisovien kivivöiden olleen pirun tekosia. Pirun uskottiin tekevän kaiken vastoin Jumalan tahtoa, joten se oli valinnut pelloikseenkin savimaiden sijaan louhikoita, joissa vain jäkälä kasvoi, sekin vaivoin. Toisen tarun mukaan piru oli suutuksissaan viskellyt kiviä pelloille ja muodostanut näin laajoja kivikoita.